Tämä lause nousi esiin, kun ystäväni ja minä keskustelimme rytmittämisestä (Gupta-tyyliin).
Se sai minut ajattelemaan erityisesti rajoja. Rajat voivat olla kuin aidat vihannespuutarhan ympärillä. Aita pitää loitolla ne eläimet, jotka voisivat syödä vihannekset ennen kuin ehdimme korjata ne. Kuten Petteri Kaniini Beatrix Potterin tarinoissa.
Rajani pitävät loitolla houkutukseni tehdä liikaa terveyteni ja hyvinvointini vuoksi; mikä on itsesuojelua rajojen avulla.
Kun minulla viimeksi oli virus, harjoittelin rytmittämistä lepäämällä/meditoimalla useammin kuin normaalisti täysin terveenä entisenä CFS-potilaana. (Tai Gupta-ohjelman läpikäyneenä, täysin toipuneena Gupta-ohjelman avulla.)
Ystävä sanoi ”Huomasin, että olet kamppaillut viime aikoina.” Mutta en ollut kamppaillut, olin rytmittänyt itseäni, jotta en kamppailisi (mikä olisi muuten tapahtunut).
Rytmittäminen on yksi elämäni rajoista.
Mutta nykyinen rytmittämiseni on hyvin erilaista kuin silloin, kun olin sairas. Silloin tein hyvin vähän, pieniä askelia ja pitkiä taukoja jokaisen toiminnan välillä. Nyt voin tehdä paljon sekä fyysisesti, henkisesti että emotionaalisesti. Rytmittämiseni sisältää toiminnan tyypin vaihtamisen tai meditaation tekemisen piristykseksi, kun olen väsynyt. 
