Neuvoja online-parantamisyhteisöltämme
Minusta oli järkevää jatkaa eteenpäin (KOKO), koska halusin pystyä jatkamaan kävelyä, työskentelyä ja yleensä saamaan elämästä kaiken irti.
Koko elämäni ajan olen yrittänyt tehdä parhaani (DMB), mutta vasta äskettäin olen löytänyt haasteen LTR:ssä (jättää loput).
Olen aina vain minä, sellaisena kuin minun on tarkoitus olla, ilman teeskentelyä, ilman yrittämistä muuttua. Ashokin meditaatiot auttoivat minua tulemaan ”vain minuksi, olemaan.”
Ei, en pyydä teitä osoittamaan rohkeutta ja voimaa, sillä olette jo tehneet niin päästäksenne näin pitkälle ja liittyäksenne Gupta-ohjelmaan.
Toipumiseni jälkeen pystyin tunnistamaan, milloin minulla oli oikea virus. Tämä johtui siitä, etten enää tuntenut oloani koko ajan flunssaiseksi. Joten aina kun virus tuli, käsittelin sen samalla tavalla kuin olisin ollut notkahduksessa, kunhan oireet eivät...
Ei, en ollut sellainen ryhmän jäsen, en koskaan tehnyt sitä. Tarkoitan, että olin henkilö, joka vietti paljon aikaa etsimällä tukea terveyshaasteisiini. Etsimällä tukiryhmiä, jotka voisivat auttaa minua.
Yksi kriittisistä oppitunneista, jotka opin Gupta-harjoitukseni kautta, on hyväksyä. Ennen kuin uuvuin amygdala-silmukassani, taistelin vastaan kaikkea, mikä uhkasi tai näytti uhkaavan.
Usein joku kysyy haasteistaan olettaen, että he ovat ainoita, joilla on juuri nämä haasteet. Mutta täällä foorumilla kukaan meistä ei ole yksin kokemuksissamme.
Englannissa sanalla ”Antautuminen” on pari hyvin erilaista merkitystä.